Yhteen kietoutuvat taloudet pakottavat Euroopan maat yhteistyöhön ongelmien ratkaisemisessa. Vaikka suuret maat ovat edelleen vahvempia kuin pienet, ne eivät ole ylivertaisia vaan nekin on sidottu yhteisiin rakenteisiin. Kymmenet miljoonat sotien silpomat eurooppalaiset perheet olisivat olleet onnellisia, jos maiden johtajat olisivat kesällä 1914 tai syksyllä 1939 keskittyneet kiistelemään mahdollisen pankkiunionin toteuttamisesta. On etuoikeus elää tämänkaltaisten kriisien aikaa.Viime aikoina on kahvipöydissä ollut vaikeata yrittää sanoa, että perusjuttuna poliittisessa unionissa on hitsisti järkeä koska talous meni jo ja joku tolkku sen perään pitäisi saada. Melkein tolkun ihmiset ovat unohtaneet tapahtumien keskinäisen järjestyksen. Iso harmi tässä paketissa on, että talouden ja politiikan tasatahtinen integraatio on monista syistä mutkikas juttu. Integraation tekeminen ympäristön kannalta kestävällä tavalla tekee siitä vielä kinkkisemmän, mutta juuri ympäristöongelmat odottavat EU:takin vahvempaa integraatiotoimijaa. Kestävä integraatio nostaa agendalle jakamisen ongelmat ja kuilun rikkaiden ja köyhien alueiden ja maiden välillä koko tällä kutistuvalla pallolla. On näissä ihmisellä pähkäämistä.
maanantai 10. joulukuuta 2012
Kokoluokkia
Tämän päivän Hesarin ensimmäinen pääkirjoitus oli omistettu EU:n saamalle Nobelin rauhanpalkinnolle. Kirjoitus palasi suorasukaisesti yhdentymisen perustaan:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti