Viime kesänä puistoon ilmestyi paljon uusia kalusteita,
joihin oli kiinnitetty lintu- ja possuhahmojen päitä. Puistoa alettiin kutsua
Angry Birds –puistoksi. Toivon vihaisille linnuille pitkää ikää koska ne
suojelevat puistoa rakentamishankkeilta, poks ja pang.
Puisto sinänsä on mainio rakennettu leikkipuisto. Se
kokoaa lapsiperheitä ja tarjoaa mahdollisuuden tutustumiseen, juoruiluun ja
muuhun tärkeään sosiaaliseen kanssakäymiseen lasten kanssa puistoon tuleville
aikuisille. Epäluuloisena mulkoilen,
mahtuuko puistoon luistelukenttää, ja jos ei mahdu, sen on kyllä iso moka!
Samaa mieltä on seitsemänvuotias lapsenlapseni Vilma, jonka kanssa viime talven
hiihtolomalla treenasimme luistelua pelaamalla jääkiekkoa. Suosittelen muuten
jääkiekkoa kaikille mummoille erityisesti tyttölastenlasten kanssa: siinä oppii
oikeasti luistelemaan, sekä lapsenlapsi että mummo. Puistossa on kuulemma myös jonkinlainen
senioreiden agility –rata, mutta sen suhteen olen vähän epävarma. Ainakin yksi
treenilaite oli koitua kohtalokseni kun sutjakkaasti pääsin kiipeämään
köysiseinää ylös kolmen metrin korkeuteen, mutta alaspäin kurvaaminen olikin
sitten hankalampaa. Sielläpä sitten sätkyttelin ja kiitin luojaani, että olin
iltalenkiltä palaamassa hämärän aikaan, eikä japanilaisia turisteja ollut lähistöllä
kuvia räpsimässä. Mummolla on vielä
treenaamista.
Vihaisten lintujen puiston rakentamisesta käytiin myös
valituskierros koska hankintaa ei ollut kilpailutettu. Kaupunki oli halunnut
puistosta nimenomaan Angry Birds –puiston, mihin puiston rakentaneella
Lappsetilla on yksinoikeus. Toinen paikallinen yritys Carousel valitti asiasta
markkinaoikeuteen. Markkinaoikeus päätti että kaupungin olisi pitänyt
kilpailuttaa hankinta säännösten mukaisesti.
Kaupunki taas oli todennut selvityksessään
markkinaoikeudelle, että puistoa ei olisi voinut toteuttaa muu kuin Lappset
Group, jolla on yksinoikeus Angry Birds-tavamerkkiin. Uutinen on poimittu Lapin
radion nettisivuilta 28.12. Markkinaoikeuden päätös on varsin
järkeenkäypä. Olisi se sangen outoa jos
päättämällä, että hankitaan tietyn tuotemerkkinen tavara, voidaan hankintalailla
pyyhkäistä pöytää. Fiskarsin sakset tilataan Fiskarsilta.
Tuntematta alaa sen kummemmin, on syytä
tuntea sympatiaa sekä Lappsetia että Carousellia kohtaan. Molemmat ovat
ymmärtääkseni paikallisia niin paljon kuin nyt jokin yritys sitä nykymaailmassa
voi olla. Maallikkojärkeni sanoo, että kaupungin etu on paitsi käyttää
veronmaksajien rahoja taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti, pyrkiä kaikin
tavoin kohtelemaan ainakin paikallisia yrittäjiä tasapuolisesti. Mitä useampi
yritys täällä kukkii ja kukoistaa, sen parempi. – Aivan, totta kai tiedän, että
paikallisuuden suosimisessa pitää taiteilla kieli keskellä suuta hankintalain
pykäliä pyörittäen, mutta kuinka moni voi vilpittömästi vakuuttaa, ettei
moraali joustaisi kotikuntaan päin ainakin hiukan?
Näihin vihaisiin lintuihin en ole syvemmin paneutunut,
teen sen ensi vuonna. Siis ampuuks ne linnut ihan oikeesti jollain jotain?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti