sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Turskaa kolonisaatiokastikkeessa


Turska on erinomaisen hyvä ja monikäyttöinen kala. Parhaimmillaan se on tuoreena, runsaassa suolavedessä varovasti keitettynä, kastikkeena voisulaa. Tuoreen turskan maku ja rakenne muistuttavat vain etäisesti lipeäkalaa, jota ihmiset on pakotettu syömään liian varhaisessa iässä, jolloin ei vielä hyvän päälle ymmärrä.  Harmi vain, että turskaa on niin vaikea saada Suomesta muutoin kuin verkostoitumalla tuottajamaan edustajien kanssa.  Samalla kun haarukalla kierittelee turskanapalasta voisulassa, voi miettiä esimerkiksi kalastuspolitiikkaa.

Aivan, valtameret ovat ylikalastettuja ja kalastamisen tapa on sikamaisen tuhlailevaa. Kalanviljelyn haitoista puhumattakaan, arkiruoaksi alentunut viljelylohi pilaa meret ja kuka tietää, mitä geenimaissia, torjunta-aineita, endosulfaania, antibiootteja etc, etc.  kalassa löytyy. Ilmankos viljelylohta ei Norjassa juuri kotipöydässä näy. Kunnon norjalainen pistelee  turskaa ja seitä, ellei sisämaan rautua ja taimenta ole saatavilla.

Kalastus on isoa bisnestä, aivan tolkuttoman isoa. Melkoinen on ollut se määrä suomalaisiakin, jotka ovat käyneet Pohjois-Norjassa perkaamassa kalaa. 2000-luvulla maissa olevat kalatehtaat hupenivat vauhdilla, alaa tehostettiin, iso osa kalan käsittelyprosessista tehdään aluksilla ja kalaa rahdataan ympäri maapalloa perattavaksi Kiinaan, mistä siitä osa lähtee Kaukoidän markkinoille, osa palaa meidän markettiemme kalatiskeihin. Kala ei siis enää työllistä paikallista väkeä samalla tavalla kuin ennen, mikä on Pohjois-Norjan, erityisesti Finnmarkin asukkaille iso juttu.

Viime vuosina kalabisnesmies Kjelle Inge Rökke  on ostanut halvalla Finnmarkissa konkurssiin menneiden kalatehtaiden jäljiltä kalastuskiintiöitä ja luvannut tuoda kalaa maihin käsiteltäväksi, eli työllistää paikallista väestöä. Näin ei ole käynyt. Rökke alkoi keskittää kalankäsittelyä muutamiin tehtaisiin ja kuljettaa sitä ulkomaille käsiteltäväksi. Lupauksiin uskoneet asukkaat ja kunnat hiiltyivät ja ryhtyivät pistämään kampoihin. Kalaresurssien keskittyminen oli tapahtunut stortingetin siunauksella, Rökke on kaikkien johtavien poliitikkojen kaveri ja mukava, joviaali tyyppi. 

Eilen Mehamista lähti lentokone Osloon täynnä finnmarkilaisia, kystaksjon-aktiiveja:  kuntien virkahenkilöitä, poliitikkoja, järjestöihmisiä, eläkeläisiä, lapsiperheitä. Maanantaina 3.3. kystaksonilaiset  osoittavat mieltään Oslossa ja yrittävät saada stortingetiä terästäytymään ja velvoittamaan Rökkeä pysymään lupauksissaan.

”Stortinget toimii Finnamarkissa kuin siirtomaavalta Afrikassa! Klassista kolonialismia!” sanoo kiihtynyt kystaksonilainen.  Minä  tuhisen, että ei minulle kannata tulla opettamaan mitä kolonialismi on. Kun kaivosbuumi alkoi, kaivosyhtiöt alkoivat kaivaa maasta mitä on kaivettavissa, kunnat kumartelivat, rakensivat asuntoja ja muuta infraa. Kanadalaisen kaivosjätin johtaja naureskeli telkkarissa lappilaisten kuntien avokätisyydelle ja anteliaisuudelle, Australiassakin yhtiötä oli velvoitettu ensin rahastoimaan yhteiskunta- yhteisö- ja ympäristövastuuseen ennen kuin oli puhettakaan malmien kuokkimisesta. Niin että kystaksonilaisten ei tarvitse lähteä Afrikkaan kolonisaatiota etsimään, osataan sitä ihan naapurissakin. Olennainen ero syntyy siitä, että meillä kolonisaation kohteena olemista monet pitävät ihan luonnollisena, suorastaan tavoiteltavana tilana.


Joka tapauksessa: onnea ja menestystä kystaksonille! 

*****
Jälkipostaus 4.5.2014:

Tänään Pohjois-Norjan kalakapinasta oli artikkeli Helsingin Sanomissa, ensimmäiseksi asiasta kirjoitettiin tässä blogissa 2.3. Kannattaa lehtiäkin lukea, alla linkki Hesarin juttuun:

  http://www.hs.fi/datajournalismi/Norjan+kalastajat+nousivat+kapinaan/a1305820276745

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti