Turska on erinomaisen hyvä ja monikäyttöinen kala.
Parhaimmillaan se on tuoreena, runsaassa suolavedessä varovasti keitettynä, kastikkeena
voisulaa. Tuoreen turskan maku ja rakenne muistuttavat vain etäisesti lipeäkalaa,
jota ihmiset on pakotettu syömään liian varhaisessa iässä, jolloin ei vielä
hyvän päälle ymmärrä. Harmi vain, että
turskaa on niin vaikea saada Suomesta muutoin kuin verkostoitumalla
tuottajamaan edustajien kanssa. Samalla kun
haarukalla kierittelee turskanapalasta voisulassa, voi miettiä esimerkiksi
kalastuspolitiikkaa.
Aivan, valtameret ovat ylikalastettuja ja kalastamisen tapa
on sikamaisen tuhlailevaa. Kalanviljelyn haitoista puhumattakaan, arkiruoaksi
alentunut viljelylohi pilaa meret ja kuka tietää, mitä geenimaissia,
torjunta-aineita, endosulfaania, antibiootteja etc, etc. kalassa löytyy. Ilmankos viljelylohta ei Norjassa
juuri kotipöydässä näy. Kunnon norjalainen pistelee turskaa ja seitä, ellei sisämaan rautua ja
taimenta ole saatavilla.
Kalastus on isoa bisnestä, aivan tolkuttoman isoa. Melkoinen on ollut se määrä suomalaisiakin,
jotka ovat käyneet Pohjois-Norjassa perkaamassa kalaa. 2000-luvulla maissa
olevat kalatehtaat hupenivat vauhdilla, alaa tehostettiin, iso osa kalan
käsittelyprosessista tehdään aluksilla ja kalaa rahdataan ympäri maapalloa perattavaksi
Kiinaan, mistä siitä osa lähtee Kaukoidän markkinoille, osa palaa meidän
markettiemme kalatiskeihin. Kala ei siis enää työllistä paikallista väkeä
samalla tavalla kuin ennen, mikä on Pohjois-Norjan, erityisesti Finnmarkin
asukkaille iso juttu.
Viime vuosina kalabisnesmies Kjelle Inge Rökke on ostanut halvalla Finnmarkissa konkurssiin
menneiden kalatehtaiden jäljiltä kalastuskiintiöitä ja luvannut tuoda kalaa
maihin käsiteltäväksi, eli työllistää paikallista väestöä. Näin ei ole käynyt.
Rökke alkoi keskittää kalankäsittelyä muutamiin tehtaisiin ja kuljettaa sitä
ulkomaille käsiteltäväksi. Lupauksiin uskoneet asukkaat ja kunnat hiiltyivät ja
ryhtyivät pistämään kampoihin. Kalaresurssien keskittyminen oli tapahtunut
stortingetin siunauksella, Rökke on kaikkien johtavien poliitikkojen kaveri ja
mukava, joviaali tyyppi.
Eilen Mehamista lähti lentokone Osloon täynnä finnmarkilaisia,
kystaksjon-aktiiveja: kuntien
virkahenkilöitä, poliitikkoja, järjestöihmisiä, eläkeläisiä, lapsiperheitä.
Maanantaina 3.3. kystaksonilaiset osoittavat mieltään Oslossa ja yrittävät saada
stortingetiä terästäytymään ja velvoittamaan Rökkeä pysymään lupauksissaan.
”Stortinget toimii Finnamarkissa kuin siirtomaavalta Afrikassa!
Klassista kolonialismia!” sanoo kiihtynyt kystaksonilainen. Minä
tuhisen, että ei minulle kannata tulla opettamaan mitä kolonialismi on.
Kun kaivosbuumi alkoi, kaivosyhtiöt alkoivat kaivaa maasta mitä on kaivettavissa,
kunnat kumartelivat, rakensivat asuntoja ja muuta infraa. Kanadalaisen kaivosjätin johtaja naureskeli telkkarissa
lappilaisten kuntien avokätisyydelle ja anteliaisuudelle, Australiassakin
yhtiötä oli velvoitettu ensin rahastoimaan yhteiskunta- yhteisö- ja ympäristövastuuseen ennen kuin
oli puhettakaan malmien kuokkimisesta. Niin että kystaksonilaisten ei tarvitse
lähteä Afrikkaan kolonisaatiota etsimään, osataan sitä ihan naapurissakin. Olennainen ero syntyy siitä, että meillä kolonisaation kohteena olemista monet pitävät ihan luonnollisena, suorastaan tavoiteltavana tilana.
Joka tapauksessa: onnea ja
menestystä kystaksonille!
*****
Jälkipostaus 4.5.2014:
Tänään Pohjois-Norjan kalakapinasta oli artikkeli Helsingin Sanomissa, ensimmäiseksi asiasta kirjoitettiin tässä blogissa 2.3. Kannattaa lehtiäkin lukea, alla linkki Hesarin juttuun:
http://www.hs.fi/datajournalismi/Norjan+kalastajat+nousivat+kapinaan/a1305820276745
*****
Jälkipostaus 4.5.2014:
Tänään Pohjois-Norjan kalakapinasta oli artikkeli Helsingin Sanomissa, ensimmäiseksi asiasta kirjoitettiin tässä blogissa 2.3. Kannattaa lehtiäkin lukea, alla linkki Hesarin juttuun:
http://www.hs.fi/datajournalismi/Norjan+kalastajat+nousivat+kapinaan/a1305820276745
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti