Sote-diskurssi on muuttunut. Vielä loppukesästä viiden alueen
sotejärjestelmän kerrottiin tuottavan terveyttä, hyvinvointia, turvallisuutta,
tasa-arvoa, toimivia palveluketjuja, kustannussäästöjä ja kaikkea sellaista,
mikä nyt puuttuu. Mitä lähemmäksi päättämisen deadline on tullut, sitä
varovaisemmiksi lupaukset ovat muuttuneet. Minulla on ollut ilo istua
seminaarissa, jossa valtakunnan viisaat ovat kertoneet, että nyt on kyse vasta
järjestelmän rakentamisesta. Sisältö suunnitellaan ja päätetään sitten vasta
myöhemmin.
Jummi!
Ja minä kun olen vaahdonnut rakenteen ja toiminnan suhteesta kuin
myöhäispuberteettiaan elävä 70-lukulainen, jonka päässä on sellainen rakenne,
että rakenteella ja toiminnalla on rankka toisiaan tuottava yhteys. Ok, ei
ookkaan. Valmistellussa sote-uudistuksessa on siis kyse vain järjestelmästä,
nimensä mukaisesti se on järjestelmälaki. Toiminta ja sisältö selviävät
myöhemmin. Nykyään ajatellaan tällä tavalla.
Minulla on aika ajoin taipumusta realismiin. Vaikka suunniteltu
sote-rakenne ei nauti luottamustani, ajattelen että ei kannata polttaa ruutia
asiasta urputtamiseen, vaan katsoa miten järjestelmästä voi saada ulos parasta
mahdollista toimintaa. Muistutan kuitenkin että sote-rahoitus on
todellakin pistettävä uusiksi, muuten ei tule mitään. Suomessa ne, joilla on
yksityiset vakuutukset, kuuluvat työterveys- tai opiskelijaterveydenhuollon
piiriin, saavat paljon paremmat terveyspalvelut kuin ne, joilla näitä etuja ei
ole. Terveyspalveluiden rahoitus ja järjestäminen perustuvat siihen että huonoimmat
palvelut ovat niillä jotka eniten palveluita tarvitsisivat. Köyhien, työttömien,
moniongelmaisten, korvessa asuvien ja kouluttamattomattomien palveluiden pitäisi olla vähintään samalla tasolla kuin muidenkin. Siis vähintään.
Suomen sosioekonomiset terveyserot ovat järisyttävät. Alimman ja ylimmän
sosiaaliryhmän väliset elinajan odotteiden erot ovat 35-vuotiailla naisilla 6,8
vuotta, miehillä 12,5 vuotta. Jokainen voi miettiä, millaisia ovat
erot elämässä kun ne kuolemassa ovat noin suuret. Taustalla vaikuttavat monet
asiat, kuten lapsuuden olosuhteet, elintavat, koulutus, tupakointi, alkoholin
käyttö, työmarkkina-asema jne. Hyvinvointi ja terveys ovat yhteiskunnallisia ja
poliittisia kysymyksiä, joita ei ratkaista sosiaali- ja terveyspalveluiden
sisällä. Vaikka uudessa sotessa sosiaali- ja terveyspalvelut erotetaan kuntien
kokonaisuudesta omaksi järjestelmäkseen, pitää löytää sellaiset toimintatavat,
että sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteys kuntiin ja muuhun
toimintaympäristöön säilyy.
Kuntien tehtäväksi kaavaillaan jäävän hyvinvoinnin, terveyden ja
sosiaalisen turvallisuuden edistäminen. Rahoituksella vaikutetaan siihen, miten
motivoituneita kunnat ovat huolehtimaan esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisystä ja
aktiivisesta työllisyyspolitiikasta. Tällä hetkellä avoimia kysymyksiä ovat,
mihin kunnilla tulee olemaan varaa ja mihin palveluiden rahoitusratkaisut niitä
kannustavat. Sote rahoitusuudistusta tulee pitää tiukasti silmällä, siihen
liittyy roppakaupalla intressejä, jotka voivat entisestään lisätä
eriarvoisuutta.
Koko sote-ruljanssin kirjoitettuna tavoitteena on ollut kansalaisten perusoikeuksien
edistäminen ja yhdenvertaisuus palveluiden saamisessa. Tässä yhteydessä on
etenkin Lapissa puhuttu paljon lähipalveluista. Harvaan asutulla maaseudulla
pelätään lähipalveluiden karkaavan vähintäänkin seutukunnallisiin keskuksiin.
Pelkoa ei hälvennä lupaukset tietoteknologian ratkaisuista tai kylissä
kiertävistä palvelurekoista. Eniten palveluita tarvitsevat ovat suurimmassa syrjäytymisriskissä mikäli
lähipalveluiden aidosta saatavuudesta ei huolehdita.
Sote-uudistusta on tähän asti viety eteenpäin erikoissairaanhoito edellä,
erikoissairaanhoidostakin keskeisimmäksi on keskusteluissa noussut somaattinen
sairaanhoito. Kun sote-palvelujärjestelmän toimintaa ja
sisältöä todenteolla ryhdytään miettimään, on käännettävä
katse erityisyydestä tavallisuuteen. Tavallisimmat ongelmat ja taudit ovat
yleisempiä ja siksi niihin on syytä satsata jos aiomme edistää, ennaltaehkäistä
ja yhdenvertaistaa. Jotta satsaaminen onnistuu, palvelut pitää olla saatavilla
kohtuullisen helpolla. Palvelun tulee olla normaalin kulkumatkan päässä, sinne
päästäkseen ei tarvitse kuunnella tuntitolkulla musiikkia puhelimessa,
nahistella virkailijan tai automaattivastaajan kanssa ja kun pääsee kynnyksen
yli, joku ottaa tulijan vakavasti ja kykenee kuuntelemaan enemmän kuin yhden
asian kertakäynnillä. Mitä vaikeammaksi palveluiden saatavuus tulee,
sen vähemmän niitä käyttävät niiden käyttöön heikosti motivoituneet käyttäjät.
Siis juuri he, joiden niitä pitäisi käyttää jotta pitkään eläisivät ja
kukoistaisivat maan päällä.
Sosioekonomisten
terveyserojen kaventaminen on yhteiskunnallisen toiminnan ja palveluiden kovaa
ydintä. Siinä onnistuminen tai epäonnistuminen kertoo millaiset arvot
yhteiskunnassa hallitsevat. Järjestelmät ja toimintatavat eivät
synny tyhjästä, nekin syntyvät arvoista ja ovat ihmisten tekemien päätösten
seurauksia. Hyvät julkiset lähipalvelut estävät syrjäytymistä,
turvaavat yhteiskunnan eheyttä, parantavat työllisyyttä ja
elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia. Onnistumiseen tarvitaan
–tottakai yleisiä sote palveluja – mutta myös sitä, että
negatiivinen diskriminointi muutetaan positiiviseksi: enemmän tarvitseville
annetaan enemmän matalammalla kynnyksellä.
Soten sisällä
heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa olevien parissa työskentelevät
sosiaalityöntekijät ja osa perusterveydenhuollon väestä, etenkin päihde- ja
mielenterveystyötä tekevät. Jotta uusi sote kääntäisi kehityksen kelkkaa
tasa-arvoisempaan suuntaan, näiden ammattiryhmien odottaisi reipastuvan. Pitää
jaksaa toitottaa eriarvoisuudesta, sote-palveluiden yhteiskunnallisesta
tehtävästä, soten ja muun yhteiskunnan rajapinnoilla tehtävän työn tärkeydestä
jotta jotakin tapahtuisi. Minimivaatimuksena voi pitää että päätöksenteossa
huolehditaan ettei sote-palveluilla lisätä eriarvoisuutta. Sekin olisi jo
paljon.
Jaoin kirjoituksesi. Näkemystäsi kaivattaisiin fb-ryhmässä Rovaniemen köyhät, johon alamme nyt koota väkeä. Allekirjoitustekniikka oli vähän hankala, joten tässä: olen Juha Keltti ja toimin mm. ryhmissä Köyhien Liiton perustava kokous, Ei pakkotyölle ja Vastarintaopisto.
VastaaPoista