Kepulaisuus on kiehtova ilmiö.
Olen työssäkäyvän
aikuisuuteni elänyt keskustapuolueen mailla. Vaikka olen maaseudulta kotoisin, kepu ei lapsuudessani
jostain syystä kuulunut pohjoishämäläiseen maisemaan. Lappiin muutettuani
kepulaisuus on ollut minulle kuin uusi kieli, ruokalaji, outo metsä ja
ennestään tuntematon kulttuuri. Niinpä suhtautudun kepulaisuuteen
kiinnostuneena ja uteliaana, kuten mihin tahansa uuteen ilmiöön.
Lähtökohtaisesti kepulaisuus liitetään
maalaisuuteen, olihan puolueen nimikin ensin Maalaisliitto, jonka kannattajia
olivat maanviljelijät ja ylipäätään maaseudulla asuva väestö. Vaikka kepu on
vuosikymmeniä yrittänyt vyöryä kaupunkeihin, se ei ole onnistunut, etenkään ei
Helsingissä. Kun maalaiset muuttavat Helsinkiin, he hylkäävät keskustapuolueen
ja muuttuvat joksikin muuksi. Se pistää miettimään, ehkä kepulaisuus ei
olekaan yhteiskunnallinen ilmiö
poliittisessa mielessä vaan jotakin ihan muuta?
On siis syytä tarkastella hieman syvällisemmin kepulaisuuden
mysteeriä.
Kepulaisuutta ei pidä ajatella puoluevalintana, kepulaisuus
on elämänorientaatio. Siksi kepu-ihmisiä löytyy kaikista puolueista. Tulevista
eduskuntavaaleista veikkaukseni on, että kaikissa puolueissa kepulaisuus
voittaa. Turvattomina ja epävarmoina
aikoina kaipaamme sitä mitä kepulaisuus elämänorientaationa tarjoaa.
Antropologisten havaintojeni perusteella ihmiset voidaan
jakaa kepu-ihmisiin ja argumentti-ihmisiin.
Kepu-ihmiselle verkostojen hankinta, ylläpito ja toiminta
ovat elämän ja kaiken toiminnan perusta. Kepu-elämänorientaation vastakohtana
on argumentti-elämänorientaatio. Argumentti –ihminen korostaa nimensä
mukaisesti argumentaatioiden kilpailua, viittaa teorioihin, teksteihin,
normeihin ja edellyttää, että elämä on by the book.
Kepu-ihminen tietää että elämä on
verkostoissa, näkymättömissä, kirjaamattomissa verkostoissa. Argumentti-ihminenkin
puhuu verkostoitumisen tärkeydestä, järjestää verkostoitumista varten seminaareja,
hakee ja saa hankerahaa verkostoitumista tukeviin projekteihin Eu:n rakennerahastoista.
Argumentti-ihminen argumentoi seminaarissa ja seisoo ryhmässä lasi kädessä illalla
ministerin erityisavustajan isännöimällä vastaanotolla. Kepu-ihminen osallistuu, kyllä, tuntee olonsa
vähän vaivaantuneeksi koska tietää että tämä on falskia ja teeskentelyä, olisiko täällä joku tuttu oman kylän kaveri?
Kepu-ihminen tietää että vakaa verkosto vaatii vuosien työn, aidot
yhteiset intressit ja verkostoon kuuluvien win-win –ymmärryksen. Argumentti-ihminen
kutsuu win-win-ymmärrystä sulle-mulle-jokopolitiikaksi
ja puhuu hyväveli-verkostoista tietyillä äänenpainoilla.
Argumentti-ihminen ei ymmärrä kepu-ihmisen verkostomaailmaa,
joka on olemassa kuin suomenruotsalaisen kyky erottaa valko- ja punaviinilasi tai virittää intellektuaalinen keskustelu bebe-leivoksen historiasta.
Kepu-ihmisen maailmassa verkostot ovat ylisukupolvisten prosessien tulosta.
Argumentti-ihminen luulee, että verkostot
ovat tavoite, mutta kepu-ihminen tietää, että verkostot ovat toiminta-alusta. Argumentti-ihminen kuvittelee, että kun nettisaitille tai mediaan laittaa
asiansa ja viittaa pätevään auktoriteettiin, se on siinä.
Kepu-ihminen tietää että
näin ei ole, vaikka nettisaitin softa on sen kaverin firman suunnittelema.
Todelliseen asian etenemiseen tarvitaan sukupolvien taustatyötä: yhteiset kalavedet,
talkoilla rakennetut navetat, sovitut tielinjaukset, pikkuserkun pojan
nostaminen Ely-keskuksen johtopaikoille,
järjestöjä, seuroja, konepajojen insinöörien ja aluesairaaloiden
osastonhoitajien katseet ohjaamassa asioita oikeaan suuntaan. Kepu-ihminen
tietää lukemattakin kaiken Robert D. Putnamin vastavuoroisuutta ja luottamusta käsittelevistä verkostoteorioista.
Verkostoalusta edellyttää loputtomasti henkilökohtaisia kontakteja,
siksi keskustapuolue-kepulaisuuden on vaikea menestyä suurissa muuttoliikkeen
riivaamissa kaupungeissa, joissa argumentti-ihminen on niskan päällä.
Argumentti-ihminen tulee ja alkaa argumentoida mitä tehdään.
Viittaa tutkimuksiin, perustelee, paasaa ja latoo pöytään
kirjallisia todisteita uskoen että paras argumentti voittaa. Voittaa, jos
vastassa on toinen argumentti-ihminen. Jos osapuolena on kepu-ihminen, häviö on
varma. Kepu-ihminen miettii, mitä verkosto on mieltä, miten asia voidaan
liittää johonkin muuhun verkostossa menneeseen, olevaan tai tulevaan asiaan, kenen
kanssa asiasta puhutaan, kenen on hyvä olla paikalla puheen kuuntelijana, mitä
ja miten puhutaan, mistä muusta on hyvä puhua tai olla puhumatta tämän asian
yhteydessä, miten tätä voidaan käyttää jonkun muun verkostossa toimivan asian
edesauttamiseen tai estämiseen,
milloin asiasta on hyvä puhua ja kenen kautta informaatiota on järkevää ohjata liikkeelle, ketkä muut
verkostossa puhuvat tästä nyt, tarvitaanko asialle jonkinlaisia erilaisia
muotoiluja tai painotuksia verkoston eri osien taivuttamiseksi, onko parempi määritellä asia muuksi asiaksi jotta tämä asia etenee
suotuisaan suuntaan, voiko asialla saada aikaan uusia liittoutumia, sidoksia,
rajauksia tai konflikteja verkostossa, kuitenkin siten että verkosto pysyy kasassa,
jne. Käytäntö on tietysti edellä kuvattua paljon monimutkaisempi koska kepu-ihmisen
tämänhetkiseen toimintaan vaikuttavat kahdeksan
edellisen sukupolven verkostotoiminta.
Argumentti-ihminen lisää kaasua, vetää kehiin lisää
argumentteja, todistelee ja viittailee auktoriteetteihin. On se nyt kumma ettei
päivänselvä asia mene jakeluun. Argumentti-ihminen ei ymmärrä että kepu-ihmisen maailmassa asiat eivät ole erillisiä.
Argumentti-ihminen ei ymmärrä että kepu-ihmiselle verkosto on aina
ensisijainen. Argumentti-ihminen uskoo että yhdessä asiassa voidaan edetä
riidan ja pakottamisen asteelle ja sitten palata seuraavaan asiaan, ottaa asia
kerrallaan, kuten sanonta kuuluu. Näin ei ole. Kepu –ihmiselle kaikilla asioilla on keskinäinen yhteys, joka syntyy verkostoalustasta, johon asiat aina kiinnittyvät.
Argumentti-ihminen on valmis uhraamaan asialleen ihmissuhteet. Sitä
kepu-ihminen ei tee, koska tietää, että huomenna kohdataan hirvimetsällä,
yrittäjäjärjestössä, vaimot luokkaretkitoimikunnissa ja tarvitaan win-win
asennetta. Argumentti-ihmisen silmin voi näyttää siltä että kepulaisessa
verkostoavaruudessa asioiden olemukselle tapahtuu jotakin, joka mustuttaa
hiukkaskiihdyttimen toimintaa. Intuitiivisesti tietää, että jotain tapahtuu,
mutta sitä ei voi nähdä. Ilma kepu-ihmisen verkostoavaruuden ympärillä
värähtelee kuin heikko aavistus.
Argumentti-ihminen hakkaa päätään seinään ja ulvoo.
Kepu-ihminen katsoo sitä hämmästyneenä: mikä sille tuli?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti