Vaalisalaisuus on minua aina ihmetyttänyt. Ihmiset varjelevat
äänestyskäyttäytymistään kuin kallista jalokiveä, mutta ei mitään rajaa, miten
kännissä ne voivat tokkuroida julkisella paikalla tai vetää perässään ihan
pimpoa miesystävää. Miksi äänestämisestä ei voi puhua samalla tavalla kuin mitä
söi aamiaiseksi tai mitä mieltä on EU:n ja Yhdysvaltojen
vapaakauppasopimuksesta? Äänestäminen kannattaa ajatella julkisena vallan käyttönä ja riemuita siitä että voi äänestää! Jippii!
Olen perin juurin liikkuva äänestäjä lukuun ottamatta niitä vaaleja, joissa itse olen ollut ehdokkaana. Pressan vaaleissa olen äänestänyt Rkp:tä, kerran keskustaa ei –äänenä kokoomukselle. Periaatteessa olen äänestänyt naista paitsi jos nainen on ollut Tarja Halonen. Eduskuntavaaleissa ääni on solahtanut keskustalle kun huolestuin miten Hannes Manninen selviää Paras-hankkeen jälkipyykistä. Kerran äänestin eduskuntavaaleissa kokoomusta kun vihreät olivat vaaliliitossa kokoomuksen kanssa ja arvelin että jos kerran näin on, äänestän sitten vihreintä mahdollista siltä listayhdistelmältä. Kunnallisvaaleissa muistelen äänestäneeni demareita, saamelaislistaa, kokoomusta ja vasemmistoliittoa sen eri nimillä. Eurovaaleissa on voinut äänestää vihreitä koska Satu Hassi on ollut ehdokkaana. Viime eurovaalien aikaan olin ulkomailla ja äänestys jäi väliin. Viimeiset pressan vaalit 2012 olivat helppo ratkaisu, sponsoroinhan Utsjoella Suomen pohjoisimman Haavisto-kahvilan, 31 kävijää oli melkoinen prosentti kyläläisistä.
Olen perin juurin liikkuva äänestäjä lukuun ottamatta niitä vaaleja, joissa itse olen ollut ehdokkaana. Pressan vaaleissa olen äänestänyt Rkp:tä, kerran keskustaa ei –äänenä kokoomukselle. Periaatteessa olen äänestänyt naista paitsi jos nainen on ollut Tarja Halonen. Eduskuntavaaleissa ääni on solahtanut keskustalle kun huolestuin miten Hannes Manninen selviää Paras-hankkeen jälkipyykistä. Kerran äänestin eduskuntavaaleissa kokoomusta kun vihreät olivat vaaliliitossa kokoomuksen kanssa ja arvelin että jos kerran näin on, äänestän sitten vihreintä mahdollista siltä listayhdistelmältä. Kunnallisvaaleissa muistelen äänestäneeni demareita, saamelaislistaa, kokoomusta ja vasemmistoliittoa sen eri nimillä. Eurovaaleissa on voinut äänestää vihreitä koska Satu Hassi on ollut ehdokkaana. Viime eurovaalien aikaan olin ulkomailla ja äänestys jäi väliin. Viimeiset pressan vaalit 2012 olivat helppo ratkaisu, sponsoroinhan Utsjoella Suomen pohjoisimman Haavisto-kahvilan, 31 kävijää oli melkoinen prosentti kyläläisistä.
Vaikka äänestyskäyttäytymiseni vaikuttaa holtittomalta,
vakuutan, että se on joka kerta ollut tarkkaan mietittyä. Lopputuloshan riippuu
siitä, millä perusteella päättää äänestää. Monet väittävät äänestävänsä ihmistä,
ei puoluetta. Näin sanoja on nukkunut tai ollut koulun nurkan takana tupakalla yhteiskuntaopin
tunnilla. Suomalainen järjestelmä on sumuttava henkilö- ja listavaalin
yhdistelmä, jossa jokainen ääni oikeasti menee listalle, siis käytännössä
puolueelle. Siksi Suomessa puolueet haluavat listoille julkkiksia, joiden
tehtävänä on kerätä ääniä, varsinaiset politrukit päättävät oikeista asioista.
Siksi myös puolue- ja vaaliohjelmat ovat toivotonta puuroa koska vaaleja
käydään kasvoilla eikä asioilla. Muissa Pohjoismaissa käytössä oleva puoliavoin
listavaali pakottaa puolueet ja kansalaiset keskittymään enemmän politiikan
asiasisältöihin kuin ehdokkaiden kampauksiin ja perhesuhteisiin. Suomessa
puolueiden ideologisten erojen puuttuminen tekee mahdolliseksi muodostaa hallitus millaisella kokoonpanolla vain.
Enemmän kuin ideologia, henkilökemiat ratkaisevat. Ei siis kumma että
kansalaisten äänestyskäyttäytyminen on tämmöistä. Ei myöskään ihme että
kolmasosa kansalaisista ei tiedä mitkä puolueet ovat hallituksessa. Miksi
tietäisivät?
Mutta mitä ihmettä minä teen tällä yhdellä äänelläni? Pitäisikö periaatteessa äänestää vihreitä ihan
vain sympatiasyistä vaikka minua kiukuttaa miten amatöörimäisenä touhu on
Lapissa pysynyt kaikki nämä vuosikymmenet.
Kolmekymmentä vuotta sitten olisin äänestänyt Hansi Harjunharjaa
hulvattoman hullun vaalivideon ansiosta. Nyt olen liian vanha leikkimään
anarkistia.
Eduskuntavaaleissa
äänestetään pääministeristä. Ääni
kannattaa siis osoittaa puolueelle, josta haluan pääministerin. Hetkinen: mitä
merkitystä äänelläni on koska Sipilästä joka tapauksessa tulee pääministeri?
Olisiko siis tehokkainta äänen käyttöä yrittää vaikuttaa keskustan sisäisiin
voimasuhteisiin? Mutta miten? Ehdokkaani on oltava asiallisen ikäinen, nuoret Lapissa ovat niin kovapintaisia
konservatiiveja että hirvittää. Ja nainen, ehdottomasti. Pörhellän ylen vaaligalleriaan ja rajaan ehdokkaat keskustalaisiin
50-90 –vuotiaisiin naisiin. Tulokseksi saan kaksi aivan mainiota, Anni Miettusen ja Merja Mäntyniemen, joista
jälkimmäisen vastauksille vaalikoneessa voin enimmäkseen nyökytellä.
Onko Merja Mäntyniemelle annettu ääni tehokkain mahdollinen
tapa käyttää äänioikeuttaan? Entä jos läpi
ei mene Merja, vaan ääneni hyödyttää listalla ehdokasta, jonka olisi parempi
pysyä mahdollisimman kaukana Arkadianmäeltä? Päätän että ääneni Merjalle on
viesti Sipilälle: kannattaa kuunnella 50-90 –vuotiaita naisia, me nimittäin pidämme tämän maailman
pystyssä, by the way. Ääneni on myös
tuki arvoliberaalille keskustalaisuudelle. Meneeköhän tämä viesti perille
tulevalle pääministerille? Pitäisikö minun lähettää Sipilälle sähköpostia ja
kertoa, että korpit nokkivat jos hän jättää ääneni merkitykset noteeraamatta? Ääni tuli pitkän harkinnan jälkeen erittäin
liikkuvalta, suorastaan sporttiselta äänestäjältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti