Ihmiset katselevat mutta eivät osta. Yhtäkkiä kuluttamisessa
on laitettu jarrut päälle. Tavaraa tarkastellaan tavarana, joka on asetettu
esille ja on siinä paikallaan, mutta tavaran näkemisestä ei seuraa, että sen pitäisi sujahtaa selkäreppuun ja tulla kotiinkannetuksi. Rahattomuus on järkeenkäypä syy olla ostamatta, mutta myös ne, joilla olisi varaa, ovat lakanneet shoppaamasta. Tavara jätetään
paikalleen eikä sitä todennäköisesti edes ikävöidä.
Ostamatta jätetyn tavaran
ikävöinti vihjaa tulevaan ostamiseen mutta potentiaalisen ostajan ja tavaran
välisen tunnesuhteen puuttuminen kertoo perustavaa laatua olevasta murroksesta.
Omaa havaintoani tukevat kauppiaiden haastattelut ja ennen joulua alkaneet
alennus- ja loppuunmyynnit. Maailman
kirjat ovat sekaisin muutenkin kuin säiden osalta. Vai liittyvätkö ne
toisiinsa? Keskelle talvea pyrkivä kesä suistaa ihmiset totutuilta raiteiltaan.
Mitä tapahtuisi jos ihmiset lakkaisivat kuluttamasta tai
ostaisivat vain mitä todella tarvitsevat? Marx ja sen kaverit aikoinaan ajattelivat
että kun saamme välttämättömät tarpeet tyydytettyä, alamme suuntautua itsemme kehittämiseen,
taiteisiin ja tieteisiin. Toistaiseksi tämä kohta sinänsä mainioissa teorioissa
meni metsään. Perustarpeiden jälkeen on löytynyt aina uusia tarpeita
tyydytettäväksi ja tieteisiin ja taiteisiin paneutuminen on siirtynyt
tuonnemmaksi.
Onko maailmassa jotakin, mikä ei perustuisi kuluttamiselle
tai jotenkin siihen kietoutuisi? Joku evoluutiobiologi sanoisi, ettei voi ollakaan, kuluttamisen avulla ja
siihen liittyvillä merkityksillä me huolehdimme siitä että juuri meidän
geenimme menevät eteenpäin. Pari sataa vuotta sitten hyvin syöneet geeninkuljettajat
onnistuivat geeniensä jatkolähetyksissä
riutuneita lajitovereitaan paremmin. Nykyään omien geenien kelpoisuutta joutuu
osoittamaan vaatteilla, autoilla, matkoilla, varmalla habituksella,
trimmatulla kropalla ja kaikella sellaisella. Merkitseekö hiipunut kulutusinto
etteivät ihmiset halua enää lisääntyä ja turvata omien geeniensä matkan
jatkuvuutta? Ehkä tämä on hätiköity johtopäätös.
Jotenkin tuntuu hupaisalta leikkiä ajatuksella että ihmiset
vain yksinkertaisesti väsyvät ostamaan tavaroita. Ei viitsi. Ei hotsita.
Hohhoijaa. Noita on nähty. Talousuutisia lukiessa ymmärtää että laajamittainen
kulutuksesta kieltäytyminen suistaisi maailman raiteiltaan. Pienikin notkahdus
tai edes viimevuotisella tasolla pysyminen saa aikaan huolestuneita kannanottoja hallitukselta
ja elinkeinoelämältä. Ehkä kulutuksesta kieltäytyminen on kansalaisten
passiivis-aggressiivisista vastarintaa hallituksen politiikkaa kohtaan? Kun
ette te, ei mekään sit, katotaan kellä kantti kestää.
Jos kuluttaminen ei olisi niin tärkeä tapa erottautua ja
liittoutua, mikä sitten olisi? Kunnon idealisti sanoisi että erottautumisen tarve on tuotettu tarve, nimenomaan
kulutuskysynnän kasvua varten meidät on saatu taistelemaan paikastamme
tavaroiden ja merkkien avulla. Mutta kerta kaikkiaan ei sytytä mikä voisi olla erottautumisen ja liittoutumisen tapa, joka ei lopulta kietoutuisi
ainakin jonkin asteiseen kuluttamiseen, ennemmin tai myöhemmin, niin sitä on tässä maailmassa kiinni.