Luulen että Panama-papereista ei saada kovin pitkään
pidettyä meteliä koska ihan oikeasti kukaan ei jaksa olla hämmästynyt että on
tyyppejä, jotka kiertävät veroja piilottamalla rahansa ulkomaille. Panama-papereilla
tarkoitetaan yhdestä asianajajatoimistosta vuodettuja asiakirjoja. Vastaavia
toimistoja on maailmassa huru mykket, jo
pelkästään Panamassa. Demokratioiden johtajat ovat kilvan tulleet esiin kertomaan kuinka hengästynyttä ja globaalia kamppailua he käyvät
veronkiertäjiä ja lusmuja vastaan. Muutamilla on ollut –gulps –henkilökohtaisia
ongelmia sovittaa taistelua ja omia, sukulaisten tai kavereiden
toimia. Masokistisen tyytyväisenä katselemme
kun Björn Wahlroos punottaa tv-kameroiden edessä ja vannoo
tietämättömyyttään kun paljastajat jo tietävät. Loppujen lopuksi kuitenkin suhtaudumme veronkiertäjiin slaavilaisen coolisti, ihan kuin Venäjällä,
jonka kansalaisten tyytymistä mihin vain voimme uutisista ihmetellä.
Arkkipiispa Kari Mäkistä kohtaa tuntemani respekti on kohonnut. Kari Mäkisen humaanit ja sosiaalieettiset puheenvuorot ovat olleet
vastapuhetta heikommassa tilanteessa olevia tylyttävälle politiikalle. Edellisessä virkkeessä kirjoitin Mäkisen puheenvuorot rohkeiksi,
mutta deletoin rohkea –sanan. Mikä siinä
tökkäsi? Rohkeaksi voisi ihan hyvällä syyllä kutsua ihmistä, joka sanoo että
heikoilla olevista ihmisistä pitää huolehtia verovaroin eikä
hyväntekeväisyydellä, tai että kirkon pitää antaa apua jos hylkypäätöksen saanut
turvapaikanhakija sitä tarvitsee. Viime mainitun takia moni, jopa
hallituspuolueen kansanedustaja, uhosi eroavansa kirkosta. Koin sydänpysähdyksen
kun tajusin että meillä on valtaa käyttämässä ihmisiä, jotka käännyttävät oveltaan
nälkäisen ihmisen jos paperit eivät ole kunnossa.
Mutta miksi arkkipiispan puheenvuorojen kutsuminen rohkeiksi
tuntuisi kiusalliselta ja huolestuttavalta? Vastaus tulee siitä suunnasta, että
kutsumalla arkkipiispan puheenvuoroja rohkeiksi, toteaisi samalla että
useimmiten julkisuudessa esitetyt puheenvuorot ovat pelokkaita. Voisin tietysti
tarkoittaa rohkeudella arkkipiispan henkilökohtaista, poikkeuksellista
ryhdikkyyttä hänen tavanomaisiin sanomisiinsa verrattuna, mutta luultavasti rohkeus
olisi viitannut johonkin yleiseen keskustelukulttuuriin.
Jättämällä rohkeus -määrityksen pois, halusin korostaa että
arkkipiispa puhui kuin ihmisen kuuluu puhua, jos hänellä on jotain sanottavaa.
Kontekstoin arkkipiispan puheen 2010-luvulle vauraaseen Pohjoismaahan, jossa on koulutettu ja fiksu väestö, joka osaa arvioida asioita
historiallisissa ja yhteiskunnallisissa kehyksissään ja joilla on arvot
kohdillaan. Tässä kontekstissa arkkipiispa ei ole sanonut mitään erityistä. Jos
arkkipiispan puhetta pitää kutsua rohkeaksi, se kertoo että konteksti on jotain
muuta kuin kuvittelen. Siksi deletoin rohkean koska en kestä ajatella että
eläisin kontekstissa, jossa itsestäänselvyyksien sanominen on rohkeutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti